5.9.2011

Érard- suurten säveltäjien flyygeli

 

Menneen maailman tyyliä ja huipputekniikkaa

Yksi musiikkijuhlien tähdistä on todellinen harvinaisuus. Kauniaisissa kuullaan säveltäjien ja pianistien arvostaman Érard-flyygelin jaloa sointia - ensimmäistä kertaa Suomessa konserttikäytössä.

Ranskalainen soitinten suunnittelija ja rakentaja Sebastian Érard (1752-1831) tunnetaan erityisesti flyygeleistään, mutta hän oli myös taitava harppujen uudistaja. Érard kehitti molempien soitinten teknisiä ominaisuuksia ja oli modernin pianon kehittäjänä alan edelläkävijöitä. Ensimmäisen pianonsa hän rakensi vuonna 1777.

Érardilla oli geometrian taitojen ja tilan hahmottamisen lisäksi kyky muuttaa suunnitelmat toimiviksi ratkaisuksi. Käytännön kokemusta hän sai verhoilija-isänsä työpajassa.

Érard muutti 16-vuotiaana silloin vielä Saksaan kuuluvasta Strasbourgista Pariisiin, jossa hän työskenteli aluksi harppujen rakentajana. Pian kävi selville, että hän osasi nerokkaasti ratkaista soitinten mekaanisia ongelmia. Èrardin kehittämiä uudistuksia arvostivat sekä muusikot että instrumenttien rakentajat.

Tunnustuksesta rohkaistuneena Sebastien Érard aloitti oman pianonsa suunnittelun. Siitä tuli heti menestys, ja myös Ranskan hovi kiinnostui innovatiivisesta pianon rakentajasta. Érard sai Ludvig XVI:lta luvan tuottaa pianoja Ranskan hoviin. Kuningatar Marie Antoinettelle hän valmisti urkujen ja pianon yhdistelmän kahdella koskettimistolla.

 

Uusi ura Lontoossa

Ranskan vallankumous 1789 katkaisi monarkkien päät ja myös Érardin liiketoiminnan Pariisissa. Monien muiden maanmiestensä tavoin Érard pakeni Englantiin. Vuonna 1792 hän avasi Lontoossa työpajan. Veli Jean-Baptiste jäi jatkamaan ranskalaisen liikkeen rippeitä.

Lontoossa Érard kehitti pianoa edelleen ja rakensi ensimmäisen flyygelinsä. Hän sai uudistuksilleen tusinoittain patentteja. Useimmat niistä liittyvät mekaniikkaan, koskettimiston toimintaan, kaikukoppaan ja viritysmekanismiin. Èrard lisäsi Pariisissa ensimmäisenä pianoon pedaalit, peräti viisi erilaista.

Érardin flyygelin koskettimiston toimintaperiaatetta (Patentti no 4, 631, 1821) käytetään edelleen moderneissa flyygeleissä. Tämä kertaushaarukka mahdollistaa nopean saman sävelen toistamisen, ja se lienee hänen suurin innovaationsa, yksi monista, jotka ovat yhä käytössä nykyisten soitinten suunnittelussa. Pariisiin Erard palasi vuonna 1796. Hänen jälkeläisensä jatkoivat flyygeleiden valmistamista siellä sekä Lontoossa aina 1900-luvun alkuun saakka.

 

Säveltäjien suosikki

Monet säveltäjät ja pianistit arvostivat Érardeja. Sellainen oli käytössä Haydnilla, Beethovenilla, Chopinilla, Faurélla, Mendelssohnilla, Verdillä, Paderewskilla ja monella muulla.

Lisztistä tuli todellinen Érard-pianisti. Èrard oli juuri esitellyt kertaushaarukka –flyygelinsä Pariisissa, kun nuori 13-vuotias Liszt teki ensi vierailunsa Ranskan pääkaupunkiin. Hän ihastui uuteen soittimeen, ja Èrardin perhe piti puolestaan koko pianistin uran huolen siitä, että tällä oli käytössään heidän soittimensa ja konserttisali, jossa sitä voi soittaa yleisölle.

Èrard-flyygeleitä pidettiin maailman hienoimpina kosketinsoittimina ja ne kilpailivat Bösendorfien kanssa Euroopan arvostetuimmasta tuotemerkistä.

Érardit ovat käsityötä alusta loppuun, laadukkaasti ja huolella viimeisteltyjä. Siitä tuli myös niiden kohtalo. Èrardit olivat kalleimpia koskaan rakennettuja pianoja, lopulta liian kalliita.

 

Steinway syrjäytti Érardin

Steinway oli jo kehittänyt sarjatuotantoa, jossa osa flyygelistä voitiin valmistaa tehdasmaisesti. Toisin kuin Érardissa, Steinwaylla esimerkiksi runkorauta oli yhtä valua. Myös äänellisesti Érardin linja poikkesi Steinwaysta. Hennompi rakenne heijastui myös ääneen, jossa laadukkuus, persoonallisuus ja aristokraattinen jalous oli volyymia tärkeämpää. Uudet kookkaat konserttisalit ja orkestereiden kasvu suosivat voimakasäänistä Steinwayta.

Érardin tuotanto loppui 1910-luvulla. Myöhemmin liiketoiminnan ja tuotemerkin osti Schimmel. Érardit  unohdettiin joksikin aikaa, mutta ne ovat kokeneet uuden nousun. Nykyisin Érardit ovat erittäin haluttuja, arvostettuja ja arvokkaita – myös taloudellisilla mittareilla mitattuna.

 

 

                                                                                                                                  

Rytmi, rakkaus, filosofia

”Haasteita kaikille aisteille”

 

Kauniaisten toiset musiikkijuhlat järjestetään marraskuun ensimmäisellä viikolla, vuoden pimeimpään aikaan. Lähtökohtana on tuoda musisoinnin iloa ja kirkkaita ajatuksia pimeyden keskelle.  Juhlien tunnus on rytmi, rakkaus, filosofia.

 

- Rytmi liittyy tietysti musiikkiin, mutta se kuvaa myös koko festivaalia, joka tapahtuu tässä ajassa ja hakee sisältönsä erilaisten näkökulmien, musiikin, puheen ja kuvan vuorottelusta, taiteellinen johtaja Seppo Kimanen sanoo.

 

Musiikkijuhlien rakkaus-käsite on tavallista laajempi.

 

- Se ei viittaa eroottiseen eikä platoniseen rakkauteen, vaan laajemmin tunteeseen, joka saa ihmiset intohimoisesti tavoittelemaan uutta ja ennen kokematonta. Rakkaus kanssaihmisiin, rakkaus tietoon ja sen etsintään ja rakkaus elämän positiivisiin rakennusaineisiin ovat niitä dynaamisia voimia, jotka ovat saaneet homo sapiensin ylittämään vuoria ja valtameriä sekä tavoittelemaan mahdotonta.

 

- Filosofia eli tiedon rakastaminen liittyy ihmisen haluun tietää ja ymmärtää. Elämme parhaillaan turbulenttia aikaa. Joudumme kohtaamaan elämäämme syvällisesti muuttavia tekijöitä ja vakavia haasteita koko sivilisaatiomme kannalta. Tässä tilanteessa en halua tarjota vain sirkushuveja ja biletystä. Haluan yhdistää yksilölliseen ja yhteisölliseen musiikkikokemukseen myös laajempaa tiedollista pohdiskelua.

 

Kauempaa katsottuna Suomi näyttää erilaiselta

 

Työ vei Seppo Kimasen kuudeksi vuodeksi Suomen ulkopuolelle. Paluu takaisin Suomeen oli lievä shokki.

 

- Kuuden vuoden aikana arvot Suomessa olivat muuttuneet, eivätkä joka suhteessa hyvään suuntaan. Päiväkodeista lähtien tuntuu itsekkyys ja piittaamattomuus toisista lisääntyneen. Rahasta on tullut entistäkin selvemmin epäjumala. Nykyiset päättäjät palvovat sitä täysin estottomasti jättämällä kasvavat velat seuraavien sukupolvien maksettavaksi. Hyvinvointiyhteiskunta uhkaa monen kohdalla muuttua pahoinvointivaltioksi.

 

- Se sai minut ajattelemaan musiikkijuhlien rakennetta ja tavoitteita. Haluan antaa virikkeitä tasavertaisesti ajatuksille ja tunteille. Toivon festivaalin innostavan miettimään, mitkä arvot ovat tärkeitä yksilön ja yhteisön kannalta. Todellinen kulttuuri ei ole pakoa todellisuudesta, vaan keino saavuttaa henkistä kasvua positiivisen energian ja uusien näkökulmien kautta.

 

- Ehkä minun täytyi olla kolme vuotta Aasiassa ymmärtääkseni kuinka suurenmoinen eurooppalainen kulttuuriperintö on. Toki muuallakin osataan tulkita ihmisten syvimpiä tunteita kulttuurin keinoin. Eurooppalainen kulttuuri on vahva osin sen vuoksi, että sitä on dokumentoitu paremmin kuin muita kulttuureja. Se ansaitsee kaikki kiinalaiset ja japanilaiset ihailijansa. Mutta tunnemmeko me itse omaa kulttuuriamme riittävästi? Entä voisimmeko oppia jotain vanhoista aasialaisista opeista? Vai jäävätkö suuret kulttuuriaarteemme pinnallisen hetken hehkun jalkoihin? Kumpi on nykytilanteessa tärkeämpää, mitata ihmisten hyvinvointia bruttokansantuotteella vai brutto-onnellisuusindeksillä?

 

Vakavan pohdinnan bileet

 

Seppo Kimanen haluaa kulttuurin keinoin pohtia, missä Suomi ja muu Eurooppa tällä hetkellä ovat. Sodan jälkeen Suomi haki suuntaansa ja määritteli asemaansa myös kulttuurin avulla. Ensimmäinen kesäfestivaalimme, Jyväskylän kesä, ja sen primus motor Seppo Nummi tarjosivat taiteen ja tieteen yhdistelmää ajattelun lähtökohdaksi 1960-luvulla.

Kokonaiskuvan rakentaminen hiipui erikoisfestivaalien lisääntyessä. Mikä on Suomen kulttuurin kuva nyt, globalisaation aikakaudella, Seppo Kimanen kysyy.

 

- Olisiko nyt aika määritellä paikkamme uudelleen eurooppalaisessa kansalaisyhteisössä? Olen tehnyt 45 vuotta erilaisia festivaaleja. Uskon että festivaali, jossa tieteen ja taiteen elementtejä yhdistellään korkeatasoisesti, voi avata lukkiutuneita ajatusmalleja. Kauniaisten musiikkijuhlat on kuin intiimi ranskalainen salonki, jossa ajatukset ja tunteet saavat vapaasti lentää. Toivon sen tarjoavan osallistujille tilaisuuden yksilölliseen kehittymiseen aktiivisena osana lähiyhteisöään.

 

Työkalusta tuli teema

 

Seppo Kimasen tapana on ollut suunnitella festivaaleja teemojen mukaan, teemat ovat olleet hänen työkalujaan. Nyt työkalusta tuli teema, ainakin yksi niistä.

 

Sebastian Érardin suunnittelema, vuonna 1862 rakennettu flyygeli on musiikkijuhlien tähtiesiintyjä. Sillä tulkitaan muun muassa Chopinin musiikkia, koska säveltäjällä itselläänkin oli vastaava flyygeli. Erard-flyygelillä musiikkia ovat luoneet myös Beethoven, Fauré, Liszt, Mendelssohn, Verdi ja monet muut.

 

Kuuden päivän ohjelmassa on musiikin ohella elokuvia ja punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista.  Säveltäjänimiä ovat Chopinin lisäksi mm. Bach ja Beethoven, joita tulkitsevat kokeneet mestarit ja nousevat nuoret lahjakkuudet.

 

Suomen ensiesityksenä kuullaan Jyrki Linjaman kiitetyn kirkko-oopperan Die Geburt des Täufers (Johannes Kastajan syntymä) oratorioversio.

 

Esitelmissä käsitellään mm. työhyvinvointia, unelmakoulua, rakkautta, Aasian uskontoja sekä elämän alkua ja ihmettä. Puheenvuoroja täydentävät nuoret soittajat musiikillaan.

Pianosäestyksellä esitetään kaksi mykkäelokuvan mestariteosta, japanilaisen Yasujiro Ozun Umarete wa mita keredo ... (Synnyin, mutta sitten…) sekä yhdysvaltalainen, ensimmäinen Oscar-voittajan, Frank Borzagen ohjaama The Seventh Heaven (Seitsemäs taivas), jota on sanottu kaikkien aikojen kauneimmaksi rakkauselokuvaksi.

 

Kaksi päivää pitempi yleisön pyynnöstä

 

Ensimmäiset Kauniaisten musiikkijuhlat viime vuoden lokakuussa saivat kiitosta yleisöltä. Tapahtuman kokonaiskävijämäärä lähenteli kahta tuhatta.

 

- Tarkoituksena oli luoda mittakaavaltaan pieni, mutta taiteellisesti tasokas tapahtuma. Ensimmäiset musiikkijuhlat osoittivat, että tällaisella taiteen, tieteen ja keskustelun yhdistelmälle on sosiaalinen tilaus.

 

Musiikkijuhlat ovat nyt kaksi päivää pitemmät. Uuden Paviljongin ja Kauniaisten kirkon lisäksi uutena esityspaikkana on jugendhuvila Vallmogård.

 

Yhteisöllisyys - yhdessä tekeminen ja kokeminen - on edelleen musiikkijuhlien johtoajatus.

- Tarjolla on yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta henkiseen kehitykseen ja taiteellisiin elämyksiin liittyvien teemojen parissa. Päinvastoin kuin aineellinen rikkaus henkinen hyvinvointi ja henkiset arvot eivät vähene jakamalla, vaan lisääntyvät yhteisten kokemusten mukana, Seppo Kimanen sanoo.

 

 

 

 

RYTMI, RAKKAUS, FILOSOFIA

Kauniaisten musiikkijuhlat jatkuvat uusin voimin ja teemoin

 

Kauniaisten musiikkijuhlien uudeksi toiminnanjohtajaksi on 9.6. nimitetty Annika Lindroos. Edellinen toiminnanjohtaja Heli Heikkilä on palannut sapattivapaaltaan takaisin vakituiseen toimeensa Oulu Sinfonian viulistiksi.

 

Samalla musiikkijuhlien hallitus nimitti tuotantoassistentiksi Emilia Hännisen. Festivaalin taiteellisena johtajana jatkaa edelleen sellotaiteilija, professori Seppo Kimanen.

 

Annika Lindroos on aikaisemmin työskennellyt Martin Wegelius-instituutin taiteellisena johtajana ja kurssirehtorina. Hänet tunnetaan innostavana viulupedagogina.

 

Uusi toiminnanjohtaja haluaa työllään lisätä ymmärrystä taidetta kohtaan ja painottaa kulttuurin yhteisöllistä ja yhteiskunnallista merkitystä. Hän ennustaa kulttuurin ja taiteen parantavan, yhdistävän ja tasapainottavan roolin uutta kasvua nykymaailmassa.

 

- Elämme aikaa, jolloin ihmiset etsivät itseään ja juuriaan, hakien samalla voimaa sekä hiljaisuudesta että yhteisöllisestä läsnäolosta globalisoituvassa maailmassa.

 

Kesällä Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi (pääaineena musiikkitiede) valmistuva Emilia Hänninen on työskennellyt aikaisemmin monien festivaalien (Helsingin juhlaviikot, Avanti!n Suvisoitto, Musica nova Helsinki) tuotantotehtävissä sekä orkesterihallinnossa. Hänellä on myös kokemusta orkesteri- ja kuorohallinollisista tehtävistä.

 

Kuusi ilon ja valon juhlapäivää marraskuun ensimmäisellä viikolla 2011

 

Kauniaisten toiset musiikkijuhlat järjestetään 1.-6.11.2011. Ohjelmassa on musiikkia, elokuvaa ja punnittua puhetta. Festivaalin suuri teema on rakkaus – rakkaus kanssaihmisiin, musiikkiin, tietoon ja totuuden etsintään.

 

Musiikki ja sana - kaksi yksinkertaista ja ikivanhaa tapaa pysyä ajan tasalla sekä omaksua tietoa ja uusia ajatuksia, yhdistettynä sävelten herättämiin mielleyhtymiin ja tunnelmiin. Näin uusi toiminnanjohtaja kiteyttää musiikkijuhlien keskeisen sisällön.