Historiallinen levytys: Chopinia Érardilla

23.10.2012 klo 20:39
Kauniaisten musiikkijuhlien nimikkosoitin, Érard-flyygeli, oli ensimmäisen kerran käytössä julkisessa konsertissa 1.11.2011. Tuo historiallinen hetki on tallennettu levylle.
Pianisti Tuija Hakkila ja Vjatšeslav Novikov sekä sellisti Samuli Peltonen esittivät konsertissa levyllä kuultavat Chopinin mestariteokset: Sonaatin sellolle ja pianolle op. 65 sekä masurkkoja, nokturnoja ja rakastetun valssin cis-molli op. 64 nro 2.

Levyn voi ostaa myydään lippujen ennakkomyyntipisteistä, Kauniaisten nuorisotalolta (Läntinen koulupolku 1, Kauniainen) sekä musiikkijuhlien aikana oheistuotteiden myyjiltä. Levyn hinta on 20 euroa.

Frédéric Chopin (1810-1849)
Sonaatti sellolle ja pianolle op.65 / Cellosonat op.65
Allegro moderato
Scherzo
Largo
Finale

Samuli Peltonen, sello (Pohjola-pankin taidesäätiön omistama Giovanni Grancino v:lta 1698)
Tuija Hakkila, piano (Kauniaisten kaupungin omistama flyygeli Érard v:lta 1862)

Masurkka cis-molli op. 41 nro 1 / Mazurka cis-moll op. 41 nr.1
Masurkka cis-molli op. 63 nro 3 / Mazurka cis-moll op.63 nr.3
Masurkka cis-molli op. 30 nro 4 / Mazurka cis-moll op. 30 nr.4
Nokturno E-duuri op. 62 nro 2 / Nocturne E-dur op. 62 nr.2
Nokturno e-molli op. 72 nro 1 / Nocturne e-moll op. 72 nr.1
Valssi cis-molli op. 64 nro 2 / Vals cis-moll op. 64 nr.2

Vjatšeslav Novikov, piano

 

Chopinin mielisoitin

Érard-flyygeli oli säveltäjien ja pianistien suosikki Myös Chopin sävelsi ja soitti Érardilla.

Puolassa syntynyt, mutta Pariisissa suurimman osan elämästään viettänyt Frédéric Chopin (1810 -1849) tunnetaan ennen kaikkea sävellyksistään soolopianolle. Hän oli soittimensa tunnustettu virtuoosi, mutta keuhkotauti vaikeutti ratkaisevasti uraa pianistina. Chopin keskittyikin hiomaan sävellyksiään, tyytyi paljolti elämään kotioloissa ja esiintymään lähinnä pienehkön tuttavapiirinsä salongeissa. Hänen elämäntyönsä johti hämmästyttävään kokoelmaan sävellyksiä, joissa tekstuuri on niin taitavasti kirjoitettu, että pianon rajoitukset soittimena voivat tyystin unohtua. Väliin musiikilliset ideat kumpuavat alitajunnasta kuin hetken improvisaatioina, väliin erilaiset tanssirytmit yhdistyvät italialaisvaikutteisiin melodioihin ja kiehtovan omaperäiseen harmoniseen ajatteluun.

Sonaatti sellolle ja pianolle on viimeinen säveltäjän elinaikana julkaistu sävellys. Pianon ohella sello oli ainoa soitin, jolle Chopin kirjoitti useita kamarimusiikkiteoksia. Siihen vaikutti varmasti se, että hänen sydänystävänsä oli ranskalainen sellisti Auguste Franchomme, jolla oli käytössään loistava, Mstislav Rostropovitšille vuonna 1974 siirtynyt Stradivarius.

Englantilainen Sir Charles Hallé kuuli Chopinin ja Franchommen esittävän sonaatin pian sen valmistumisen jälkeen. Säveltäjä oli silloin jo niin huonossa kunnossa, että hänet piti kantaa ensimmäisestä toiseen kerrokseen. Kovista tuskistaan huolimatta hän halusi esittää teoksen. Kuulijat saivat todistaa, kuinka musiikin alkaessa virrata säveltäjän henki vähitellen voitti raihnaisen kehon vastuksen ja kaikki tuskat näyttivät häviävän.

Teos ei ole tekstuuriltaan lainkaan ongelmaton. Nykyaikaisen konserttiflyygelin sointi peittää sellon alarekisteriin kirjoitettuja osuuksia tehokkaasti ja ensimmäinen osa tuntuu sekavalta jopa liiallisena pursuavine ideoineen.  Kestoltaan se on noin puolet koko sonaatista. Sanotaankin Chopinin soittaneen konserteissa tavallisesti vain kolme osaa, Scherzon, Adagion ja Finaalin.

Sonaatti on kuitenkin täynnä suurenmoisia musiikillisia oivalluksia ja hitaan osan kauneus on Chopinia parhaimmillaan. Kuuluisa ranskalainen sellotaiteilija Paul Tortelier sanoi tämän kirjoittajalle harjoittelevansa kahta teosta jokaisena päivänä: J.S. Bachin sarjaa nro 6 ja Chopinin aivan liian harvoin esitettyä sellosonaattia.

Chopin kykeni poikkeuksellisen laajaan musiikilliseen ilmaisuun pelkästään pianon välityksellä. Ei liene liioittelua sanoa, että pianon klaviatuuri riittää Chopinin koko musiikillisen ajattelun kaikkeuden kuvaamiseen. Pienimuotoiset masurkat, nokturnot ja valssit sopivat erinomaisesti salonkikonsertteihin kuten myös Kauniaisissa käytössä ollut Érard-flyygeli. Chopinin kyky mielikuvituksensa voimalla temmata kuulijat jo muutamassa sekunnissa omaan sisäiseen maailmaansa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen.

Masurkat ovat kolmijakoisia tansseja, joissa korostetaan normaalisti heikoksi jäävää tahdin toista iskua. Nämä puolalaiset tanssirytmit olivat säveltäjälle erityisen rakkaita ja hän sävelsi niitä läpi koko elämänsä eräänlaisena musiikillisena päiväkirjana. Niissä mielikuvitus ja hetken inspiraatiot suorastaan leiskuvat. Nokturnoissa Chopin tuo esiin pianon mahdollisuudet jäljitellä italialaisten melodioiden laulavuutta. Valssit poikkeavat suuresti kaikkien tuntemasta wieniläisestä perinteestä. Tanssimusiikin sijasta ne ovat pikemminkin pieniä ihastuttavia runoelmia, jotka lyhyestä kestostaan huolimatta ovat kaikkea muuta kuin vähäpätöisiä. Valssit kuuluvat pianomusiikin ystävien kestosuosikkeihin.

Teksti: Seppo Kimanen